Maaliman vanhin sirkus

Eläkeläisten suursuosiota edelsi vuonna 1994 lanseerattu Maailman vanhin sirkus, jota Onni luonnehtii ”Eläkeläisten sivuprojektiksi”. Show’n toteuttajista useimmat soittivat myös jossakin Eläkeläisten kokoonpanossa. Eläkeläisten myöhemmin omaksumasta linjasta poiketen Maailman vanhin sirkus oli alun perin suunniteltu ja osin jopa käsikirjoitettu esitys.

Ilmari: Kauanko me sitä harjoiteltiin, pari viikkoa?
Martti: Älä nyt. Viikko.

Onni: Se oli rautaa se Suuri Melitta, joka arvas kassien ja lompakoitten sisällön. ’Neiti, minä tiedän, mitä teillä on kassissanne’.

Ilmari: Se olin yllättäen minä. Oli hassu hattu, ja tähtiä piirrettynä hatussa ja Tiernapoikien tähti ja joku viitta. Partahan miulla oli valmiiks. Sehän riittää, selkee taikuri. Sisällön arvaaminen siinä oli, kun olin ajatusten ja kaiken muunkin arvaaja. Mitä on tuolla neidillä, juuri hällä tässä eturivissä, käsilaukussaan. Mie sitten tiesin, että siellä on Volvo B20 A-moottorin täydellinen männänrengassarja, sitten siellä on Tekniikan Maailman vuosikerrat 76-77 ja vielä, totanoinin, Pirkka-kahvia. Ja sitten kysyn, että pitäkö paikkansa ja avustaja aina, että kyllä pitää, jipii, aplodeja koneelta ja Melitta juhlii.

Onni: Ja siinä tähdessä oli varsi, ja sillä ratsastit. Taikasana oli sökösökösöö ja sillä ja lailla.

Ilmari: Oli myös kahlekuningas Anselm Raato. Se ei ollut hirveen hyvä temppu.

Onni: Siinä oli lasten kahluuallas, johoin pannaan vettä, sitten Martti ja päälle pahvilaatikko.

Ilmari: Se oli vielä Mirkon kahluuallas, josta sie sanoit, että sitä ei sitten rikota, että pitää palauttaa pojalle.

Kristian: Martti meni sitten pahvilaatikkoon, kädet teipattuna.

Martti: Ei ollut teippiä, vaan joku vitun rihma oli tossa.

Ilmari: Ei ollut edes rihmaa, lopulta laitetaan vaan tällä virtuaalinarulla. Sitten sinne ja rummunpäristelyä ja sitten ei tapahdu mitään.

Onni: Haetaan se vaan pois sieltä.

Kristian: Kuitattiin hiljaisuudella koko temppu.

Onni: Ihan vitun hyviä temppuja oli. Surmanajaja ja kaikkea. Muistan, että Joensuun torilla esiinnyttiin lapsille. Meillä oli tää Maailman väkivaltaismmat eläkeläiset, Variksen veljekset. Toisiamme läpsittiin siinä ja muristiin. Purskotettiin ketsuppia. Pikkupennut oli eturivissä ja ne pelkäs ihan raivona. Myö kun nähtiin, että ne pelkää, niin mie vielä menin nille, että ÄÄÄRRGH!

Ilmari: Pahin keikka oli se vihoviimeinen keikka Joensuun lasipalatsissa, se vihoviimeinen. Oli jo aikamoista kivirekeä. Mitä me semmostakin tehtiin? Ja ihan tosissaan.

Ilmari: Koko ajanhan meillä sitä kamaa oli vähemmän kyydissä. Temppuja piti sitten karsia tai muuttaa, kun välineet puuttui. Aluks oli hirveesti rekvisiittaa mukana, peltitynnyrit sun muut hässäkät ja hälläpyörät.

Martti: Se oli se trapetsi, joka myö koottiin, ja sitten hirvee hehkutus, ja lopulta myö hypättiin siihen päälle ja se luhistui. Sitten se koottiin uudestaan ja sama juttu.

Ilmari: Siinähän ei ollu mitään käsikirjoitusta. Oli vaan temppulista, ja siinä lennossa piti aina keksiä jotain Oli Professori Terävä, maailman vanhin vauva, jota mie haastattelin heti toisen tempun jälkeen. Mie sitten haastattelen Prinssiä siinä, että no niin, professori Terävä, tuota tuota, olette nyt sitten keksineet tällaisen laitteen, jolla voidaan aukottomasti määritellä jonkun esineen tai kohteen ikä. Sitten siinä jännitettiin, että minkä vehkeen se sieltä kaivaa, jonkun matkaradion, ja ihan pokkana, ei siinä mitään irvistellä, vaikka itsellä ei pitänyt pokka ikinä. Siinä vaan, että no niin, siiten sieltä tulee maailman vanhin vauva, ja sen ikä määritellään radiohiilimenetelmällä. Sillä on radio tässä korvalla ja joku pelle kaataa grillihiiliä niskaan, niin että ropina käy. Sitten se ikä tuli sieltä ja se oli yleensä aika paljon.

Kristian: Radion nappuloita säätämällä se ikä yleensä löytyi.

Ulkoasuvastaava Pekka Jokinen ei tuntenut Eläkeläisiä vielä sirkuksen aikaan. Pahaa aavistamatta hän eksyi Joensuun Kerubiin esitystä katsomaan.

Pekka: Yhet sekoili täysillä, enkä mie ees tajunnut, että ne oli kännissä.

Martti: Lapsenuskolla katsoi sirkustaiteilijoita.

Pekka: Lapsenuskolla veet silmistä ja räät nenästä naurettiin, siskon kanssa oltiin. Ympärillä oli ihmisiä, jotka oli, että hohhoijaa, miten hirveetä. Se oli sisäkeikka, ja ihan hirveeseen kuntoon jäi sen jälkeen se paikka. Radiohiiltä ja uima-altaan vettä joka paikassa.

Martti: Oli elävä kanuunankuula, Peter Pam.

Ilmari: Niin ja elävä kanuuna.

Onni: Paksu Pertti oli elävä kanuuna.

Ilmari: Pantiin joku pingispallo suuhun ja pelle löi perseeseen laudalla. Sitten pingispallo lensi. Mutta oli myös oikea kanuuna, joku hirveä metallitynnyri, jonne elävä kanuunankuula ryömi Jofa-kypärä päässä.

Martti: Ja sama haalari päällä kuin surmanajajalla, itse asiassa.

Ilmari: Kaikki rekvisiittahan oli jotain romua, mutta meillä oli yks sabluuna, ja spraylla vedettiin niiden kylkeen tähti, niin silloinhan se on sirkuskamaa. Niin kuin auto tai laudanpätkä. Se rahi, jolla ajoi surmanajajakin.

Onni: Martti oli elävä kanuunankuula. Ryömi sinne haalari päällä, sitten kuului pum, ja tää sitten kömpi sieltä ulos, jos jaksoi.

Noin kymmenen esityksen jälkeen Maailman vanhin sirkus lopetti toimintansa.

Onni: Sirkuskamat oli ulkona vesisateessa peräkärrissä, jossa ei ollut kantta päällä.

Martti: Ne homehtui kaikki.


Kuvat: Jaakko Kilpiäinen
Teksti Ilkka Mattilan kirjasta ”Suuri suomalainen juopottelukirja”

« Kuvat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.